Olen tuntenut ystäväni Seijan lapsuudesta asti, tutustuimme ensimmäisellä luokalla, kun tulin kaupunkiin kouluun. Asuimme saman kadun varrella, tonttien välillä oli puisto, jonka poikki juoksimme toistemme luo leikkimään. Kuin tyttökirjojen sankarittaret luimme yhdessä kirjoja, lausuimme ääneen runoja, haaveilimme, kävimme luistelemassa ja uimassa. Välillä käytimme jopa identtisiä vaatteita, vain vaatteiden värit olivat erilaisia, sillä ystäväni on ruskeasilmäinen ja minä taas vihreäsilmäinen. Ystäväni on muutaman viikon vanhempi kuin minä, ja lapsena hänellä oli tapana sanoa, että hän oli todennäköisemmin oikeassa jossain asiassa, koska hän on vanhempi. Minusta tuntuu, että tämä piirre on säilynyt suhteessamme, ja se on meistä kummastakin hyvin hauskaa.

Jo monen vuoden ajan olen saanut ystävältäni villasukat joululahjaksi. Minulla on tälläkin hetkellä kahdet hänen neulomansa sukat jalassa, kahdet sukat päällekkäin. Ne ovat muuten identtiset väriltäänkin, mutta päällimmäisissä sukissa on jalkaterän päällä palmikot.

Ystäväni oli saanut aivan uudenlaista lankaa, jonka on suunnitellut Kaffe Fassett, tuo neuleiden mestari. Ystäväni ei malttanut odottaa jouluun, vaan toi nämä jännittävät sukat minulle tänään. Ne toivottavat minulle onnea uuteen asuntoon.

En ole vielä raskinut laittaa näitä ihmeellisiä sukkia jalkaan. Ne ovat olohuoneen pöydällä koristeena. Sain jollain ihmeen konstilla elämäni ainoat villasukat valmiiksi koulun käsityötunnilla, sen jälkeen en ole villasukkia neulonut. Siksi villasukat ovat minusta ihme.

 Klikkaa hakusanaa villasukat, niin näet muitakin ystäväni neulmia sukkia.