<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 21405.jpg

 

Missä milloinkin olemme asuneet, olemme olleet iltaisin kävelyllä. Siitä tulee riippuvaiseksi.

Torontossa oli sellainen outo tapa, että kerran viikossa sai laittaa kadulle roskia, jotka jäteauto kuljetti seuraavana päivänä pois. Joulun aikaan näki kadulla roskakasassa kokonaisia joulukuusia koristeineen. Muulloin siellä oli kaikenlaista roinaa, jota pesukarhut ja me oudot eurooppalaiset iltakävelijät töllistelimme ja jopa pengoimme, sillä yhden romu on toisen aarre.

Kerran löysin tavaratalon 1900-luvun alun aikaisen postimyyntiluettelon näköispainoksen. Se oli hyvin kulunut, jo muutaman vuosikymmenen ikäinen sekin, mutta täynnä mitä ihmeellisimpiä kuvia. Sieltä löytyi hella lastenkirjani kartanoon. Poikamme piirsi siitä kuvan kirjaan muutamin tarpeellisin lisäyksin varustettuna. Blogiin olen käyttänyt jo yhden kuvan teejuttuun

Eräänä iltana näin kadulla hyvännäköisen laudanpätkän. - Tuosta sen voi tehdä, sanoin innoissani. - Ai minkä? mieheni kysyi epäluuloisena, sillä hän tiesi, että hän sen joutuisi tekemään. - No, Topin kuvan. Olin suunnitellut pitkään puista kissankuvaa. Piirsin kuvan lautaan, mieheni sahasi ja hioi. Puutopi on ollut koristeena ja pannunalustana.

21363.jpg

Sitten taas yhtenä iltana näimme oudonmallisen esineen. Se oli jauhoinen, joten päättelimme sen olleen jonkinlaisen leivinlaudan. Siihen tarvitsi laittaa vain muutama rimanpalanen, ja siitä syntyi oiva seinähylly.