51651.jpg

Ihanin käsityö kouluajoilta: Omaa designia oleva Niagaran värinen villapusero pikkusisarelle.

Olin huono käsitöissä. Kansakoulussakin oli tehty joitakin käsitöitä. Pujottelimme lankaa vohvelikankaaseen, teimme mustekynän pyyhkeen kiinnittämällä yhteen kangastilkkuja ja muistaaksen neuloimme lapaset. Silloin kaikki oli vielä hauskaa, sillä opettaja oli niin ystävällinen.

Oppikoulussa käsitöiden aiheet eivät kiinnostaneet. Ne olivat hyvin vanhanaikaisia. Teimme naisten luukkualuspöksyt (mallin on täytynyt olla 1800-luvulta!) ja kotitalousesiliinat. Esiliinan edusta tuli mustaksi, kun  yritin ommella reikäommelta. Sukkien neulominen oli painajainen - äiti neuloin kantapäät niihin. 

Minulla oli seiska käsitöistä ja samaan aikaan neuloin kaikki villlahatut, kaulaliinat ja lapaset pikkusiskoille. Vähitellen ompelin heille ja itselleni myös vaatteita.

Kaikkein kaunein käsityöni oli vaalean turkoosi, nyt sanoisin Niagaran värinen villapusero, jonka suunnittelin nuoremmalle sisarelleni. Siinä oli koko koketti nureaa, jossa oli palmikkoraitoja. Siitä on tuo yllä oleva kuva, jonka lapsuudenystäväni, tuleva kamerataiteen opiskelija otti uuden vuoden rakettien valossa meidän keittiössämme. Kuvankäsittelylaitteeni ei suostu tekemään siitä suurempaa. Ehkä siitä täytyy teettää uusi kuva valokuvaamossa.

Lukiossa neuloin poikaystävälleni, tulevalle miehelleni villasormikkaat. Ne olivat tummansiniset ja niissä oli monimutkaisia kuvioita valkoisella langalla.

Pikkusiskoille neulottuja villapuseroita ja noita villasormikkaita sanottaisiin nyt etnisiksi käsitöiksi.