Lopussa tärkeä lisäys!
Käsityöharrastus kohotti entisajan ihmisen elintasoa. taitavan käsityöihmisen perhe kulki hienoissa vaatteissa. Nykyajan ihmiselle käsityöt parantavat elämisenlaatua. Ne ovat omaa aikaa kiireen keskellä.
Uusin Damernas värld ( 11/2007, sivut 40-53) käsittelee yhdeksällä sivulla käsityö- ja askarteluharrastusten elpymistä. Artikkelissa "Långsam trend i snabba tider" Josefin Ekman kirjoittaa, että neulominen rauhoittaa hengitystä ja sydäntä, stimuloi aivoja ja auttaa keskittymisessä. Se vähentää ahdistusta.
Ekman kirjoittaa, että Hollywoodin tähdet harrastavat neulomista, bloggarit kirjoittavat käsitöistään ja eri puolille maailmaa on syntynyt ns "neulomiskahviloita" (stickkafeer). Hän luettelee syitä neulomisen suosion lisääntymiseen:
Neulominen lievittää arjen ahdistusta, se on kuin meditaatiota. Suurkaupungin ruuhkassa voi neuloa tai virkata odottaessaan vaikkapa bussin tai metron tuloa. Elämänlaatu paranee muutenkin askarrellessa.
1970-luvun arvot romauttivat käsityöharrastusten suosion, kirjoittaa Ekman. Yhdysvalloissa neulomisen nousu alkoi jo 1990-luvulla. Yhä nuoremmat ovat alkaneet harrastaa neulomista käsitöitä ja askartelua.
Fiksu tekee käsitöitä, sillä niitä tehdessä aktivoituvat aivan eri osat aivoista kuin arjentöissä ollessa. Lisäksi neulomista harrastetaan usein yksin, keskittyen siihen. Neulominen koetaan oma aikana, ylellisyytenä.
Nykyajan karriäärinaiset ja opiskelijat harrastavat myös esimerkiksi korttien askartelua ja leikekirjojen tekemistä.
Jokin aika sitten Kiiltomadon keskustelupalstalla ihmeteltiin, miten muka neulova mummo Miss Marple pystyy ratkaisemaan rikoksia. Ehkäpä juuri siksi, kun neuloo, kirjoitin. Sieltä löydät myös linkin kuvaan, jossa näet Virginia Woolfen neulovan.
Lisäys:
Kommenteissa kysyttiin, mitä olivat 1970-luvun arvot?
Tämä oli tärkeä kysymys. Huomaan, että tyttölyseon yhdeksän vuoden ruotsin kurssi ei riitä siihen, että käy kevyesti läpi pitkän artikkelin. Luin harppomalla ja ymmärsin erään lauseen väärin. Huomaat pian, mistä syystä.
Ekman viittaa ruotsalaisen vapaa-ajan instituutin tutkijaan FT Hans-Erik Olssoniin, joka sanoo, että tämä uusi trendi pohjautuu (!) 1970-luvun arvoihin. Hän tarkoittaa seuraavia "1970-luvun arvoja": "okonstrurerade tiden och lyxen att slippa vara maximalt effektiv". Eli siis vapauden arvostamisen ja liiallisen tehokkuuden karttamiseen. En ole asunut Ruotsissa enkä tiedä, minkä ikäinen Olsson on. 1970-luvun Suomessa eläneenä näen asian aivan päinvastoin.
1970-luvun Suomessa nimittäin vanhan ajan naisia pidettiin kotitöiden orjina ja nainen "vapautettiin" ansiotyöhön. Kaikenlainen kotona "höösääminen" oli alempiarvoista kuin poliittinen ja yhteiskunnallinen osallistuminen. Käsitöistä tuli höperöiden "mummojen" harrastus (vrt esim kommentit Kiiltomadon keskustelussa). Koin 1970-luvun kovana aikana.
Olisipa hauskaa kuulla, mitä meiltä ovat tästä asiasta muut 1970-luvun kokeneet tai siihen muutoin perehtyneet.
