51004.jpg

Kuva: Iisalmen Sanomat. Opiskelen toista vuotta Helsingissä.

Siihen aikaan, kun olin opiskelija, ei ollut opintorahoja. Jos oli takaajia, sai pankista opintolainan. Useimmat opiskelijat olivat jatkuvassa rahapulassa. Elätin itseäni osapäivä- ja tilapäistöillä ja olin välillä suoranaisessa nälässä. Vaatteisiin oli vain vähän rahaa. Jos teki virheostoksen, se tuntui todella pahalta.

Sellainen virheostos oli grafiitinharmaa takki, jonka ostin eräänä syksynä, oikeammin toisena syksynä, sillä niitä oli joka kaupassa. Ne olivat muotia. Mutta takki ei tuntunut ollenkaan omalta. Se oli laaja ja roikkui kuin sotilasteltta päälläni.

Samaan aikaan olivat Chanel-kävelypuvut muotia - nehän ovat muotia vähän väliä. Päätin tehdä takista "Chanel-jakkupuvun". Siihen aikaan olin hyvin hoikka. Oli helppoa tehdä vaatteita. Leikkasin sekä hameen että jakun entisten vaatteiden mukaan. Hame oli kapea, hihat kyynärpään alapuolella, lempihihanpituus minulle. Jakun reunaan ostin ruskeaa villanauha. Jakussa oli isot nepparit. Joko ompelin koko asun kotona käydessäni joululomalla tai sitten kokonaan käsin, sitäkin sattui. Neulominenkaan ei ollut silloin harrastus, vaan keino saada vaatetta päälle.

Sitten vaan korkeakantaiset mustat kengät jalkaan ja kipitttämään luennoille.