Photo: Anna Amnell.

Tikatessa voi käyttää samanlaista kehikkoa kuin nämä koruompelijat.

Torontossa asuessamme kävin usein kanadalaisissa ja amerikkalaisissa museoissa. Oppaat olivat yleensä pukeutuneet historiallisiin asuihin ja tekivät joitain esitettävään aikakauteen liittyviä töitä. Käsityönäytökset olivat tavallisia. Tämä nainen tekee koruommelta "koukkuamalla", kuljettamalla lankaa koukun avulla. Ihastuin tuohon kehikkoon, sillä ensimmäinen täkkini (log cabin -malli) on vähän vino, kun olin ommellut sen ilman kehikkoa.

Sain samanlaisen puukehikon lahjaksi mieheltäni. Hän oli löytänyt sen ajaessaan erään mennoniittakylän ohi. Se oli aluksi seinäkoristeena (kuten nytkin), mutta siitä oli kovasti hyötyä, kun ompelin tämän blogin symbolina olevaa broken star -tilkkutäkkiä.

Se oli ensimmäinen tilkkutäkki, johon leikkasin itse palat ja suunnittelin värit. Tein sen täkin lähinnä käydessäni kolikkopesulassa. Olimme juuri muuttaneet Torontoon eikä meillä ollut pesukonetta. Kadun toisella puolen oli pesula. Vein pyykit sinne ritiläostoskärryllä ja otin mukaan kirjan, kirjoitettavia postíkortteja tai käsityön.

Olin useimmiten yksin siellä pesulassa. Leikkasin täkin kuviot siellä pesulan pöydän päällä. Kiinnitin palat nuppineuloilla ja ompelin ne käsin. Kaikki sujui ihan kuin ohimennen.

Lopussa huomasin, että en ollut leikannut paloja täsmälleen oikean kokoisiksi. Siksi täkistä puuttuu yksi sakara. En osaa sanoa, kuinka kauan aikaa työ vei. Muistaakseni se sujui aika nopeasti.

Onneksi olin jo unohtanut koulukäsityötuntien traumat pienten tasaisten pistojen vaatimuksesta. Minä vain ompelin. Kotona silitin saumat auki. Sitten laitoin taustakankaan ja aloin tikata.

Kaikkea muuta kuin täydellistä

Tikkauspistot voivat olla erittäin pieni kuten mennoniittain tikkaamassa sinivalkoisessa täkissäni. Sitä isoa täkkiä en voinut tikata itse, kun ei ollut tikkauspöytää. Mutta tähän pieneen oli tuo tikkauskehikko. Ompelin tikit tiilenruskealla langalla aika pitkiksi ja koristeellisiksi. Lopuksi ompelin koneella reunuksen. Broken star on ollut milloin missäkin huoneessa, mutta on nyt taas mieheni työhuoneessa, sillä ompelin sen lahjaksi hänelle. 

Tämä lastu on vastaus Liioliin kysymykseen, joka on edellisen kirjoituksen kommentissa.